Minun ihmiskäsitykseni on muokkautunut hyvin paljon elämäni aikana. Ympäristö ja nyky-yhteiskunta ovat muokanneet siitä sellaisen, kuin se nyt on. Myös kaikki ihmiset joita olen nähnyt, tavannut tai keiden kanssa olen joskus ollut tekemisissä ovat osaltaan muuttaneet sitä. Merkittävimpiä henkilöitä ihmiskäsitykseni muodostumisen kannalta ovat äitini sekä ystäväni. Äitini on monesti opettanut kuinka ihmisille ei saa puhua ja miksi naapurin mummoa päin ei saa sylkäistä. Äiti on myös kertonut minulle että ruoalla ei saa leikkiä, mutta ennen kaikkea äiti on kuitenkin opettanut minulle suvaitsevaisuutta. Suvaitsevaisuus onkin yksi perusarvoistani. Ystävät ovat myös opettaneet minulle kaikennäköisiä asioita, hyviä ja huonoja, joiden avulla olen kehittänyt itseäni ihmisenä  Olen osannut myös ottaa oppia muista ihmisistä ja miettiä haluanko käyttäytyä kuten he käyttäytyvät.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kun kohtaan uuden ihmisen teen sen useimmiten ennakkoluulottomasti tai ainakin pyrin siihen. Ihmiset ovat kaikki samanvertaisia, enkä lähde etsimään kenestäkään vikoja ensimmäisellä tapaamiskerralla. Lisäksi olen sen verran uskonnollinen että uskon siihen että toiselle pitää tehdä se mitä haluaa itselle tehtävän.